Honkarannalla pikkutunneilla
Jo tovin aikaa olen pohtinut, viitsinkö, jaksanko tai haluanko yleensä blogata ja jos, niin kenelle. Onko kenelläkään mielenkiintoa lukea ajatuksiani, mielipiteitäni tai minulle sattuneita asioita. En tavoittele suurta yleisöä, enkä pyri politiikkaan. Vaikuttaa toki joskus haluan.
Pidän blogissani lähinnä päiväkirjaa, ja järjestelen pääni sisältöä digitaaliselle paperille. Enää vuosiin ei ole tullut kirjoiteltua päiväkirjaa tai tehtyä minkäänlaisia merkintöjä elämästä ja ajatuksista. Ja niin rikasta elämää, kun minäkin olen saanut viettää!
Ajattelen, että blogista voisi jäädä tuleville sukupolville piirto siitä, kuka Anne Mattila (os. Jaakkonen) oikein oli, mitä ajatteli ja miten eli, jos se jota kuta kiinnostaa.
Kirjoittaminen on tuttua puuhaa. Olen repinyt siitä leivän ja särpimen 19-vuotiaasta lähtien. Koska kirjoitan työkseni, voi blogaamiseen tulla siitäkin syystä joskus tauko: ei jaksa, viitsi, ehdi tai ei ole mitään sanomista.
Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksan aamulla varhain suvun naisten kanssa Piippolaan sukujuhlille. Olenhan 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Piippolaan tulleen lukkari-Gullstenin jälkeläinen ties kuinka monennessa polvessa. Toivottavasti asia selviää huomenna, kun Holappa-suku kokoontuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti